Open Site Navigation

Palkkaa oravannahkoina – mitä on luontoisetu?



Työntekijä on palkkansa ansainnut, mutta aina se ei ole rahaa. Palkka voidaan maksaa osittain tai kokonaan myös muuna kuin rahana. Silloin puhutaan luontoisedusta. Luontoisetu on hyödykkeinä tai muina etuisuuksina maksettavaa palkkaa. Sillä on rahallinen arvo ja sitä verotetaan, kuten rahapalkkaa. On myös osittain verovapaita luontoisetuja.


Tyypillisimpiä luontoisetuja ovat puhelinetu, ravintoetu, virikesetelit, työsuhdematkalippu, autoetu ja asuntoetu. Niillä harvemmin kuitataan työntekijän koko palkka – ne useimmiten vain täydentävät rahapalkkaa.


Työnantaja voi kustantaa työntekijälle työtehtävien hoitoa varten esimerkiksi puhelimen tai auton. Jos niitä käytetään vain työaikana, työtehtävien hoitoon, luontoisetua ei synny. Jos ne ovat käytettävissä myös vapaa-aikana, kyseessä on luontoisetu ja siten työntekijälle veronalaista tuloa.


Puhelinetu

Puhelinetu on hyvin yleinen luontoisetu ja sen verotusarvon määrittäminen helppoa. Kyse on siitä, että työnantaja maksaa työntekijän puhelimen ja puhelinlaskut myös vapaa-ajan puheluiden osalta. Puhelinedun verotusarvo on 20 euroa kuukaudessa. Se tarkoittaa sitä, että työntekijän veronalaiseen palkkaan lisätään laskennallinen 20 euroa, jolloin verotettava tulo ja siten maksettava vero kasvavat.


Otetaan esimerkki: Työntekijän veronalainen rahapalkka on kuukaudessa 2000 euroa, puhelinetu 20 euroa ja veroprosentti ja muut palkasta pidätettävät erät (sivukulut) yhteensä 30 %.


Ennakonpidätys ja sivukulut (30 %) pidätetään 2020 eurosta, jolloin ne ovat yhteensä 606 euroa. Summa vähennetään rahapalkasta (2000 euroa), jolloin työntekijän käteen jää 1394 euroa.


Ilman luontoisetua työntekijältä pidätettäisiin 2000 eurosta 30 % eli 600 euroa, jolloin käteen jäisi 1400 euroa. Käteen jäisi kuusi euroa enemmän mutta puhelinlasku olisi maksettava omasta taskusta. Jos kuukausittainen puhelinlasku olisi yli kuusi euroa, niin puhelinetu olisi työntekijälle tässä esimerkissä kannattava.


Ravintoetu

Ravintoedusta on kyse silloin, kun työnantaja tarjoaa työntekijälle aterian ilmaiseksi tai käypää hintaa halvemmalla. Kahvi- tai virvoketarjoilua ei lueta ravintoeduksi. Ravintoedun voi toteuttaa työpaikkaruokalassa, sopimusravintolassa tai lounassetelillä.


Ravintoedun verotusarvoon vaikuttavat monet seikat ja se vaihtelee tapauksittain. Tyypillinen ravintoedun verotusarvo ruokalassa tai ravintolassa on 6,10 euroa (2014). Lounassetelin verotusarvo on yleensä 75 % setelin nimellisarvosta. Jos työnantaja veloittaa työntekijältä ateriasta tai lounassetelistä vähintään verotusarvon verran, verotettavaa ravintoetua ei synny.



Virikesetelit

Työnantaja voi kustantaa työntekijälle omaehtoista liikunta- ja kulttuuriharrastusta verovapaasti enintään 400 euron edestä vuodessa. Veroetu edellyttää, että työnantaja järjestää työntekijälle maksuvälineen, jolla liikunta- tai kulttuuripalvelu maksetaan. Maksuväline voi olla arvoseteli, maksukortti, mobiilipalvelu tai muu. Olennaista on, että se on työntekijälle henkilökohtainen, sillä voi maksaa vain kyseisestä palvelusta ja sitä ei voi vaihtaa rahaksi (eikä siitä saa maksettaessa vaihtorahaa).


Huomattava on, että työnantaja ei voi maksaa kyseisistä palveluista aiheutuneita kuluja työntekijälle rahana kuitteja vastaan. Jos niin toimitaan, kyse on palkkaan rinnastettavasta tulosta, josta on tehtävä ennakonpidätys. Sama pätee myös lounasseteleihin ja muihin luontoisetuihin.


Jos työntekijäkohtainen etu ylittää vuodessa 400 euroa, ylimenevä verotetaan nimellisarvon mukaan. Vastaavasti jos edellä mainitut maksuvälineeseen liittyvät ehdot eivät täyty, verotetaan koko etu nimellisarvon mukaan.


Työsuhdematkaliput

Työnantajan työntekijälle maksama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu kodin ja työpaikan välisiin matkoihin on verovapaa 300 euroon asti vuodessa. Matkalippu on veronalainen 300 euron ja 600 euron välillä ja sen jälkeen taas verovapaa 3400 euroon asti. Verovapaa etu voi siis olla enintään 3100 euroa vuodessa. Veronalainen osuus verotetaan nimellisarvostaan.


Autoetu

Autoedusta on kyse, kun työnantaja kustantaa työntekijälle tai tämän perheelle vapaa-ajan autoilua. Autoetua on kahta astetta: vapaa autoetu ja auton käyttöetu. Vapaa autoetu on kyseessä silloin, kun työnantaja maksaa koko lystin: auton, polttoaineet, huollot, vakuutukset jne. Auton käyttöedussa työntekijä maksaa kuluista osan, ainakin bensat.