Open Site Navigation

Liikunnan alan arvonlisäverotus ja vähennysoikeudet



Liikunta-ala sisältää paljon erityisiä verotuksellisia ja kirjanpidollisia piirteitä, jotka saattavat unohtua tai jäädä hyödyntämättä. Tällaisia ovat mm. alennettu, 10 % arvonlisäverokannan soveltaminen myytyihin palveluihin, kaikki kuluerät, jotka liittyvät olennaisesti liiketoimintaan ja omaan työkykyyn sekä matkustaminen työn puitteissa.


Tässä kirjoituksessa kerron, miten voit hyödyntää näitä liikunta-alaan liittyviä verotuksellisia etuja.


Kuinka valita oikea alv: 10 % vai 24%?

Liikunnan alalla moniin palveluihin voidaan soveltaa alennettua 10 % arvonlisäverokantaa, joka mahdollistaa yrittäjälle kuluttajamyynnissä parhaimmillaan 14 %:n veroedun verrattuna alv 24 % palvelumyyntiin. Liikunnan alan arvonlisäverokäytäntö on kuitenkin kirjava ja vaatii jokaisen palvelun kohdalla erikseen pohdinnan, mitä alv-kantaa kyseiseen palveluun voidaan käyttää.


Tärkeää on tunnistaa oman palvelun sisällön erityispiirteet

Tärkeää on tunnistaa oman palvelun sisällön erityispiirteet ja millä tavalla ne ovat verrattavissa arvonlisäverolain antamiin määritelmiin ja KVL:n (Keskusverolautakunnan) tai KHO:n (Korkeimman hallinto-oikeuden) ennakkoratkaisuihin ja ennakkopäätöksiin.


Yritys- ja kuluttajamyynti

Kun palveluita myydän toiselle yritykselle, alv voidaan lisätä varsinaisen palvelun hinnan päälle, jolloin palvelun myyjän kannalta ei ole merkitystä sillä, onko alv-kanta 10 % vai 24 %. Silloin, kun palveluita myydään kuluttajalle, alv voi merkitä 14%:n veroetua riippuen siitä, mitä alv-kantaa pystyy soveltamaan.


Opetus- ja koulutuspalveluiden verotus

Verottajan lähtökohta on, että mikäli kyseessä on yleisölle = suoraan kuluttajalle tarjottava mahdollisuus harjoittaa liikuntaa, palvelu voidaan myydä 10 % alv-kannalla, mutta mikäli kyseessä on opetus tai koulutus, palvelu kuuluu 24 % alv:n piiriin. Myös, jos palveluita myydään toiselle yritykselle alihankintana, alv on aina 24 %.


Määritelmä esimerkiksi ohjaamisen ja opettamisen osalta on kuitenkin usein hyvin häilyvä

Määritelmä esimerkiksi ohjaamisen ja opettamisen osalta on kuitenkin usein hyvin häilyvä. Ryhmäliikuntatunnit ja kuntosalikortit saa laskuttaa alv 10%:lla, mutta personal training tai muu valmennustoiminta kuuluu alv 24%:n piiriin. Liikuntatiloja saa vuokrata alv 10%:lla, mutta välineiden vuokraaminen on alv 24% toimintaa, ellei välineitä ole sisällytetty vuokrattaviin tiloihin tai ellei välineitä voida katsoa kuljetuspalveluksi, joka puolestaan on alv 10%.


Alemman verokannan liikuntajalit

Mielenkiintoista on, että liikunnan saralla monenlaiset opetusta vaativat liikuntalajit ovat onnistuneet saamaan itselleen alemman alv-kannan. Tanssilajit, kuten afro ja itämainen tanssi, voidaan myydä alv 10%:lla, vaikka voisi luulla, että kyseessä on opetustilanne. Myös taistelulajit ovat saaneet taisteltua itselleen oikeuden alempaan alv-kantaan, vaikka voisi luulla, että ilman vahvaa opetuksellista sisältöä ei mitään taistelulajien tekniikoita voi oppia.


etenkin kuluttajamyynnissä, liikunnan alan ammattilaisten on hyvä pohtia, miten tarjoamansa palvelun määrittää.

Monissa lajeissa rajanveto liikunnan ohjaamisen, liikkumisen mahdollistamisen ja liikuntatilojen käytön välillä on hyvin häilyvä. Näin ollen etenkin kuluttajamyynnissä, liikunnan alan ammattilaisten on hyvä pohtia, miten tarjoamansa palvelun määrittää.


Opetuksellinen sisältö liikunta-alalla

Opetuksellisesta sisällöstä joutuu pulittamaan 24%:n alv:n, kun taas ei-tavoitteellisen liikunnan tarjoamista kuluttajille pidetään alv 10%:n palveluna. Apuna määrittelyssä voi käyttää kirjanpidon asiantuntijaa, joka tuntee liikunnan alan alv-lainsäädännön ja osaa myös pohtia palvelun sisällön sanamuotoa ja toteutusta. Kun haetaan verottajalta ennakkopäätöstä, lopputuloksen kannalta on hyvin tärkeää, miten palvelun sisällön kuvailee.


Kun haetaan verottajalta ennakkopäätöstä, lopputuloksen kannalta on hyvin tärkeää, miten palvelun sisällön kuvailee.


Liikunnan alan erikoiset kulut

Liikunnan alalla vastaan tulee myös välillä kysymyksiä kulujen vähentämisestä, eivätkä kaikki kirjanpitäjätkään osaa aina neuvoa, mitä voi ja ei voi vähentää. Helposti käy niin, että vähentämättä jää paljon sellaista, joka on täysin vähennyskelpoista ja verrattavissa jonkin toisen alan käytäntöihin ja vero-ohjeisiin. Luettelen nyt muutaman esimerkin.


Vaatekulut

Liikunnanohjaajat tekevät työtään vaatteissa, joiden pitää olla tähän tiettyyn työtehtävään suunnitellut, samaan tapaan, kuten rakennustyömiehet, kokit taikka sairaanhoitajat.


Vaatteista kertyy monelle liikunnanohjaajalle vuosittain merkittävä kuluerä. Työssä tarvittavat erikoiskengät ja -vaatteet ovat kalliita ja niitä kuluu työn luonteen vuoksi helposti suuria määriä. Liikunnanohjaajan työ on hikoilua päivästä toiseen, jolloin työvaatteitakin tarvitaan viikon ajaksi useat. Oikeanlaiset kengät ovat olennaiset tärkeät ohjaajan oman työterveyden kannalta.


vaatteet hankitaan pelkästään työn tekemiseen ja ne pitäisi lisätä vähennyskelpoisiksi työvaatekuluiksi yrityksen kirjanpitoon

Näissä vaatteissa ei lähdetä baariin tapaamaan kavereita, eikä huvikseen treenaamaan kuntosalille: liikunta-ammattilaisella on harvoin aikaa taikka energiaa liikkua huvin vuoksia vielä työn lisäksi. Tällä perusteella voidaan sanoa, että vaatteet hankitaan pelkästään työn tekemiseen ja ne pitäisi lisätä vähennyskelpoisiksi työvaatekuluiksi yrityksen kirjanpitoon..


Koulutuskulut

Koulutuskulut ovat liikunnan alalla myös merkittävä kuluerä: alalla ei pärjää, jos ei käy koulutuksissa ja ota selvää uusimmista trendeistä. Koulutuskuluihin sisältyvät myös alan julkaisut ja kirjallisuus, joista liikunnanohjaajat poimivat työhönsä tarvittavaa tietoa.


koulutuskustannukset pitäisi ehdottomasti lisätä yrityksen vähennyskelpoisiin kuluihin, päivärahoineen kaikkineen.

Monet koulutukset järjestetään ulkomailla ja alan kilpailussa mukana pysyminen voi edellyttää tietojen hankkimista kansainvälisissä koulutuksissa. Kansainvälisissä koulutuksissa hankitaan usein myös esim. uusia lisenssejä, jotka voidaan lisätä oman yrityksen palveluvalikoimaan tuottamaan liikevaihtoa. Näin ollen koulutuskustannukset pitäisi ehdottomasti lisätä yrityksen vähennyskelpoisiin kuluihin, päivärahoineen kaikkineen.


Työterveyshuolto

Liikunnan alalla toimivalle yrittäjälle oma terveys on usein ainoa myytävä tuote tai ainakaan ilman sitä palvelua ei pysty tuottamaan, josta syystä oman terveyden huoltamista ei pitäisi laiminlyödä ja siitä koituvat kohtuulliset kustannukset, kuten säännöllinen hieronta, pitäisi lisätä yrityksen kirjanpitoon työterveyskuluina.


Musiikki, lisenssit ja välineet

Musiikki- ja välinehankinnat pitää myös muistaa ottaa huomioon, kun lasketaan yhteen tuloja ja kuluja. Musiikista voi joutua vuositasolla maksamaan isoja summia lisenssi- ja käyttömaksuja, joita ilman oman työn tekeminen ei onnistu.


Matkakustannukset

Entäpä matkakustannukset? Säännöllisten työntekemispaikkojen ja kodin välisistä matkoista ja työhön käytetystä ajasta ei voi maksaa kilometrikorvauksia tai päivärahoja, mutta lähes jokaiselle freelancer-ohjaajalle tai personal trainerille tulee aina silloin tällöin tarjolle työkeikka, joka vaatii poikkeuksellista matkustamista muualle, kuin tavanomaisiin työntekemisen paikkoihin. Tällainen keikka voi olla useampikin käynti samassa paikassa, mutta edelleen tilapäiseksi määriteltävää matkustamista. Jos työmatka ulottuu yli 15 kilometrin päähän kotoa ja työmatkan kokonaiskesto on yli 6 tuntia, matkalainen on oikeutettu päivärahaan. Lyhyemmistä työhön liittyvistä matkoista voi maksaa itselleen kilometrikorvausta. Näihin lukeutuvat myös matkat erilaisiin liikunnan alan lisäkoulutuksiin.

Tilaa Talousverkon blogi sähköpostiin

Talousverkko-logo

SUOMEN TALOUSVERKKO OY

Kutomotie 2 (MOVE-kiinteistö)

00380 Helsinki

Asiakaspalvelu: info@talousverkko.fi

  • Facebook
  • Instagram

© 2022 Suomen Talousverkko Oy

OTA YHTEYTTÄ

Kiitos yhteydenotostasi!